Call US - 214 - 2547 - 142

Tap To Call
ETUSIVU » Metas » Kun selviytyminen on elintärkeää

Kun selviytyminen on elintärkeää

Eksynyt ihminen alkaa panikoida heti sen jälkeen, kun ymmärtää, mitä on tapahtunut.

Kun selviytyminen on elintärkeää

Heti ensimmäiseksi täytyy lopettaa panikointi ja rauhoittua sekä keskittyä siihen, mitä nyt pitää tehdä. Rauhoittumiseen auttaa pysähtyminen hetkeksi ja katsominen eri suuntiin muistamalla kuitenkin, mistä suunnasta on tultu. Ennen kuin tehdään mitään päätöksiä tulevasta kulkusuunnasta, aluetta tutkitaan sekä kuulemalla että katsomalla ympärille. Mitä jos kulkusuunta on epäselvä?

Ilmansuunnat

Kompassi ja kartta on syytä pitää aina mukana, mutta ainakin jälkimmäiseksi mainittu ei ole enää nykyaikaa, kun älylaitteisiin kohdistetaan liikaa odotuksia. Oli miten oli, mutta on syytä ymmärtää, missä suunnassa on pohjoinen. Jos kompassia ei satu kulkemaan mukana, katsotaan ympäristöä: se puun puoli, jossa on vähemmän lehtiä ja rungossa enemmän sammalta, osoittaa pohjoisen. Jos rannekello on mukana ja päivä on ollut aurinkoinen, tarkistetaan ilmansuunnat senkin avulla: riittää kun muistaa, että aurinko nousee idässä ja laskee länteen, tosin Pohjois-Suomessa asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Kun on saatu ilmansuunnatkin selväksi, se voi jo riittää, jos karttaa on katsottu ennen retkeä ja siitä on jäänyt jotain muistiinkin, mutta jos alue on täysin tuntematonta, ruvetaan hommiin.

Tilanteen Hyväksyminen Ja Selviytymisprojekti

Kukaan ei haluaisi myöntää, että on eksynyt metsään, mutta täytyy se tehdä ainakin itselleen. Jos päivä lähestyy jo loppuaan, oikean kulkusuunnan etsiminen voi lopettaa heti, sillä heti pimeyden tullen pelastautuminen vaikeutuu satakertaisesti. On hyvä, jos juomapullossa on vielä tarpeeksi vettä, mutta kun vesivarat ovat loppumassa, pitää aloittaa yöpymispaikan etsiminen vesilähteen läheisyydestä. Se voi olla pieni purokin, kunhan sieltä saa edes jonkinlaista juotavaa. Vettä löytyy myös kasvien päälle kondensoituneena ja kalliossa olevista lätäköistä, jotka kannattaa käyttää hyväksi. Huonommassa tapauksessa etsitään koivu ja yritetään saada siitä mahlaa, jos vuodenaika on sopiva. Kun juomatarpeet on ratkaistu, on aika huolehtia nuotiosta. Nimenomaan nuotio eikä yöpymispaikka on tehtävä heti ensimmäiseksi, sillä se on sekä lämmön että valon lähde, kun taas nuotion tekeminen pimeässä ja kylmässä kuluttaa liian paljon energiaa. Kun nuotiokin on saatu valmiiksi, mietitään eväitä: onko niitä jäänyt? Jos on, niin nyt on se oikea hetki syödä jotain mieluiten nuotiolla lämmitettyäkin. Jos ei, niin lähdetään sieneen tai marjaan muistamalla nuotion hyvä rajaaminen. Selviytyminen metsässä eksyneenä on paljon helpompaa, kuin palavasta metsästä pelastautuminen. Myös matoja tai sammakoita voi syödä, jos selviytymiskampanja on kestänyt jo useamman päivän. Kuoriaisetkin kelpaavat hyvin, sillä niitä voi sekä syödä että käyttää kalastuksessa. Yöpymispaikka kannattaa toteuttaa tilanteen mukaan. Jos yöllä on luvassa kylmää syysilmaa, on syytä rakentaa parempi suoja kuin pelkkä lehtipatja selän alle. Rakentamiseen pystyy käyttämään metsässä kaikkea: kaatuneen puun ympärille voi rakentaa kokonaisen mökin, joka suojaa niin sateelta kuin tuuleltakin; kuusen oksista voi tehdä kuviteltuja seiniä, jotka sitten laittaa toisiaan vasten tukevasti ja niiden päälle vielä vaikka sammalta tai lehtiä, ja niin edelleen. Yksi hyvä keino pysyä lämpimänä koko yön on tehdä itselleen makuupeti nuotiossa lämmenneistä kivistä, joiden päälle laittaa kuusen oksia ja koivujen lehtiä.

Ja Matka Jatkuu…

Yö metsässä on melkein jokaiselle aikuiselle ihmiselle aikamoinen hermotesti, ja aamuherätys tuntuu helpotukselta. Nyt on koko päivä selviytyä sivilisaatioon päin, ja aivotkin alkavat toimia paremmin. Muutama perusasia siihenkin, jos pelastajia ei ole vieläkään paikan päälle ilmestynyt: kuljetaan sellaisia reittejä, jotka varmasti kestävät. Jos on epävarmuutta siitä, että suopolku kantaa, se tarkistetaan joko isolla sauvalla tai lähdetään muuta reittiä. Jos tuntuu siltä, että joku polku on eläimen tekemä, siltä kannattaa häipyä. Iho täytyy suojata hyönteisiltä. Ja kun jossain vaiheessa tulee joki vastaan, ollaan iloisia ja kuljetaan samaa suuntaa virtauksen kanssa: se johtaa useimmiten johonkin ihmiseen. Jos ei kylään, niin samanlaiseen eksyneeseen. Jos sattuu ilta tuntua samanlaiselta kuin edellinenkin, toistetaan samat toimenpiteet siihen saakka, kunnes ollaan metsästä pois.

Ja Matka Jatkuu…