Call US - 214 - 2547 - 142

Tap To Call
ETUSIVU » Metas » Yhden keinotekoisen metsän tarina

Yhden keinotekoisen metsän tarina

Joskus kauan sitten, kun ihmiset vielä kuvittelivat olevansa koko planeetan valtiaita, vuonna 1991 käynnistettiin projekti nimeltään Biosfääri 2. Se ei ollut pelkkää metsää eikä ollut täysin keinotekoista, mutta kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoinen biologinen koe.

Ajatus Ja Toteutus

Koko ajatus pohjautui siihen, että maapallomme on tavallinen biosfääri, jossa on toimivia ravinto- ja energiaketjuja. Hyvin pelkistettynä siis elämme suljetussa ekosysteemissä, jossa metsämme tuottavat meille happea ja ravintoketju toimii juuri niin kuin alakoulussa ympäristötiedon tunneilla opittiin: kaikki syövät kaikkia tiukassa järjestyksessä ja homma pelaa. Biosfäärin 2 olikin tarkoitus testata mahdollisuutta toteuttaa ihmiselle elinkelpoiset olosuhteet niin, että tarvittaessa vastaavaa rakennetta voitaisiin käyttää esimerkiksi Kuussa tai Marsilla, joista ensimmäinen on nyt tippunut pois ja toista koskevia suunnitelmia kehittyy koko ajan. Kyse siis oli keinotekoisesta maapallosta, ja siihen viittaa myös projektin nimi: Biosfääriä 2 edeltää Biosfääri 1 eli Maa.

Ajatus Ja Toteutus

Rakentaminen aloitettiin vuonna 1987 ja mökki valmistui kahden vuoden kuluttua. Se on valtavan iso lasikupu, johon ei päässyt ulkomaailmasta mitään muuta energiaa kuin auringosta tulevaa valoa ja muuta säteilyä. Pinta-alaltaan melkein 13 tuhatta neliömetriä, Biosfääri sai mahtumaan itseensä planeettamme tärkeimmät piirteet: sisältä löytyi sademetsä, suo, savanni, aavikko, useampia viljelypeltoja ja jopa valtameri, joka oli tilavuudeltaan hieman vajaat 3000 m3 ja joka on tänäkin päivänä tieteellisessä käytössä. Se pysyy maailman suurimpana sisätiloissa toimivana valtameren tutkimuskohteena ja on Arizonan Yliopiston omistamaa.

Kokeen Kulku

Vuoden 1991 syksyllä käynnistyi varsinainen koe, jolloin lasikupu laitettiin tiiviisti kiinni ja sisälle jäi kahdeksan tutkijaa, joita alettiin kutsua ”bionauteiksi”. Kokeen oli tarkoitus kestää kaksi vuotta ja kokeen aikana bionauttien piti elää vain niillä ravinteilla, joita he saivat itse viljeltyä tai kasvatettua. Heillä oli siellä sademetsää, viljelypeltoja ja jopa pieni eläinfarmi, mutta mikään ei kasvanut tarpeeksi nopeasti itsestään ja tieteilijät tekivät paljon töitä saadakseen itselleen ruokaa. Pizzan valmistaminen ei ottanut kuin neljä kuukautta, joiden aikana saatiin tuotettua kaikki tarvittavat herkun ainekset. Biosfäärissä olevien metsien kohtalo ei toiminutkaan niin kuin sitä suunniteltiin. Ensimmäiseksi viaksi sanottiin sitä, että sää on ollut silloin poikkeuksellisen pilvistä ja kasvit eivät saaneet tarpeeksi auringon valoa eivätkä siitä syystä kasvaneet suunnitelmien mukaan. Biosfäärin asukkaat kuluttivat happea ja tuottivat hiilidioksidia, jota biosfäärin metsät eivät ehtineet korvata jälleen hapella, ja vajaan puolentoista vuoden kuluttua happipitoisuus kuvun sisällä laski vaaralliseen alle 15 prosentin lukemaan. Sen lisäksi biosfäärimetsien puut eivät pystyneet kasvamaan tarpeeksi vahvoiksi, koska kuvussa ei ollut koskaan tuulta. Ilman hiilidioksidipitoisuus alkoi vaihdella rajusti, ja se sai biosfäärin selkärankaiset asukkaat sekä pölyttävät hyönteiset kuolemaan, joiden tilalle tuli paljon muurahaisia ja torakoita. Kuoriaiset tuhosivat ihmisten viljelypeltojen satoa.

Oma Metsä Kotona?

Ihmisen näkemys hänen suhteesta luontoon on ollut hyvin radikaalinen tiettyyn pisteeseen, kunnes nyt vihdoin viimein aloimme pikku hiljaa ymmärtää, että luonto ei ole meitä varten luotu vaan toisinpäin: olemme vain yksi ravintoketjun osa. Biosfääri 2 -projektin päättymisen jälkeen sitä kritisoitiin vahvasti tieteellisessä maailmassa ja siihen kohdistui paljon pilkkoja. Tänä päivänä ihmiset eivät enää kuvittele, että suljetun ekosysteemin toiminta on täydellisesti mallinnettavissa, vaan huolehtii niistä varoista, joita meillä on jo olemassa. Kokeena tämä projekti on kuitenkin varsin mielenkiintoinen, sillä negatiivinen tulos on silti parempi kuin nollatulos. Biosfääri 2 oli vain vielä yksi todiste sille, että me olemme luonnossa vierailijoita eikä luonto ole meidän sisustettava koti.

Oma Metsä Kotona?